Majvor Sjöströmin oli pakko jäädä eläkkeelle sairaanhoitajan kokopäiväisestä työstään 67-vuotiaana Ruotsin lainsäädännön mukaisesti, vaikka intoa ja voimia jatkaa työntekoa vielä olisi ollut. Hän on onnellinen siitä, että on voinut jatkaa työskentelyä tuntityöntekijänä ja tehdä rakastamaansa hoitotyötä tähän päivään saakka. Hänen mielestään on epädemokraattista, että valtiovalta yksipuolisesti määrittää, missä iässä ihmisen pitää lopettaa työnteko.

Yksilöt ovat erilaisia fyysisiltä ja henkisiltä kyvyiltään, eikä Majvorin mielestä ikääntyneen tarvitse istua kotona odottamassa passiivisena elämänsä päättymistä. Ikäihmisillä on valtavasti osaamista ja ammattitaitoa, jota yhteiskunnan ei kannata heittää hukkaan.

Vanhainkodissa työskentelevä Majvor näkee, kuinka asukkaat ja omaiset arvostavat elämänkokemuksen tuomaa rauhallisuutta ja suhteellisuudentajua. Sitä arvostavat myös työkaverit. Turhan takia ei kannata hötkyillä.

Majvor valmistui sairaanhoitajaksi vasta 45-vuotiaana, mutta oli sitä ennen ehtinyt työskennellä pitkään lähihoitajana ja hoitoapulaisena. Ennen työelämään siirtymistään hän hoiti kotona neljää lastaan 10 vuotta. Lapset ovat edelleen tärkeällä sijalla hänen elämässään.

Pitkän uransa aikana Majvor on ehtinyt olla monessa mukana. Alkuvuodet vierähtivät akuuttisairaaloissa, mutta ikääntymisen myötä vanhainkotien rauhallisempi työtahti alkoi viehättää. Viimeiset 20 vuotta keikkapaikka on pysynyt samana, sillä tuttuun työyhteisöön on aina mukava palata.

Majvorin mielestä työn täytyy olla innostavaa, jotta sitä viitsii tehdä. Hoitotyössä tapaa auttavaisia ja hyväsydämisiä ihmisiä, ja työ itsessään on palkitsevaa – siksi sitä ei halua lopettaa.

Innostus on pysynyt yllä, vaikka hoitotyö on muuttunut vuosien varrella. Kehityksessä on kuitenkin hyvät ja huonot puolensa. Hoitotuotteiden parantuminen on suuri ilonaihe, ja se on helpottanut työtä monella tapaa. Selluloosavaipoista eroon pääseminen on yksi merkittävä edistysaskel hoitotyön historiassa.

Tietokoneiden tulo on puolestaan lisännyt hallinnollisen työn määrää ja muuttanut sairaanhoitajan työnkuvaa. Ennen pääpaino oli käytännön potilastyössä, mutta nykyään aika kuluu kansliassa koneen äärellä kirjaamiseen. Aiemmin tämä työ kuului sihteereille. Tältä osin Majvor pitää kehitystä kielteisenä, sillä kontakti potilaaseen on tärkeä laadukkaan hoidon varmistamiseksi.

Myönteistä on myös potilaan aseman ja vaikutusmahdollisuuksien parantuminen, mutta tähänkin liittyy omat ongelmansa. Potilaat tai omaiset haluavat päättää joskus hoitoonsa liittyvistä asioista, joista eivät tiedä riittävästi. Pahimmassa tapauksessa potilas saa huonompaa hoitoa kuin mitä kuuluisi, koska kieltäytyy noudattamasta ammattilaisten ohjeita. Majvorin mielestä asiakkuus terveydenhuollossa on ymmärretty tänä päivänä jossain määrin väärin, mikä aiheuttaa paljon lisätyötä henkilöstölle.

Monikulttuurisuus on myös muuttanut työn tekemistä monella tapaa viime vuosina. Kielelliset ja kulttuuriset vivahteet tuovat työhön oman haasteensa mutta myös rikastuttavat sitä. Majvorin nykyisessä työpaikassa henkilökunta edustaa kymmeniä eri kansallisuuksia, vaikka kaikki ovatkin ruotsalaisia. Majvorin mielestä osaamis- ja kielitaitovaatimuksia ei saisi alentaa sillä perusteella, että hoitajista on pulaa. On tärkeää, että kaikki osapuolet puhuvat samaa kieltä. Riittävä ruotsin kielen taito ja korkeatasoinen koulutus ovat tae laadukkalle hoidotyölle myös tulevaisuudessa, eikä näistä vaateista tule luopua. Rakkaus työhön ei yksin riitä!

Tekstin kirjoittanut Sari Ahonen Majvor Sjöströmin Tukholmassa antaman haastattelun pohjalta.

Sari Ahonen ja Majvor Sjöström ovat työskennelleet useana kesänä yhdessä tukholmalaisessa vanhainkodissa.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.