Vammais- ja vanhuspuolella käytettävien hygieniahaalareiden kieltämistä on puuhattu jo pitkään. Monet arvovaltaiset tahot ovat julistaneet, että selästä vetoketjulla suljettava vaate loukkaa ihmisarvoa ja estää itsemääräämisoikeuden toteutumista, koska pukua ei saa itse riisuttua pois.

Mitä asiasta ajattelevat vanhuspuolen työntekijät ja omaiset? Onko asia niin yksiselitteinen kuin päätöksenteon ylätasolla ajatellaan?

Vammaisten ja vanhusten kanssa työskentelevät kohtaavat usein arjessa tilanteita, joissa sairautensa vuoksi alentuneen arviointikyvyn varassa toimiva henkilö tarvitsee tukea elämänhallintaansa ja arvokkuuden säilyttämiseen.

Onko oikein ja ihmisarvon mukaista antaa vanhuksen tai vammaisen kulkea alasti ja syödä omia eritteitään, vaippojaan tai vaatteitaan? Monen ammattilaisen vastaus on yksiselitteisen kielteinen: ihminen, joka kehitysvamman tai vaikkapa aivovaurion seurauksena tekee asioita, jotka aiheuttavat vahinkoa tai vaaratilanteita, tarvitsee suojelua.

Seuraavaksi käytännön esimerkki. Ruotsissa työskennellessäni sain vastuulleni potilaan, joka aivoinfarktin seurauksena oli kadottanut osan älyllisestä itsesäätelystään ja tämän vuoksi repi vaippojaan ja laittoi selluloosaa suuhunsa. Kysyin ruotsalaiskollegoilta, miten minun tulee toimia turvatakseni potilaan hyvinvointi. ”Pue potilaalle hygieniahaalari, eihän ihmisen voi antaa tukehtua vaippaan”, kuului selkeä vastaus.

Naapurimaassamme ajatellaan siis, että hygieniahaalari nimenomaan varmistaa ihmisarvoisen elämän ja hengissä pysymisen. Potilaan toipumisen myötä haalarista voitiin myöhemmin luopua.

Käytännöstä käsin tarkasteltuna voi joskus olla vaikea ymmärtää heitä, jotka lähtökohtaisesti vastustavat hygieniahaalaria. Näin huolensa ilmaisee hoitotyön ammattilainen ja vaikeasti kehitysvammaisen Sannen äiti Seija-Charlotta Saarelainen:

”Mitä tapahtuu minun kehitysvammaiselle tyttärelleni siinä vaiheessa, kun hygieniahaalari kielletään? Saako hän toteuttaa taipumuksiaan vapaasti syömällä vaatteitaan tai vaippojaan ja pahimmassa tapauksessa tukehtua niihin? Vai saako hän oman hoitajan yövuoroon, joka varmistaa, ettei mitään vahingollista pääse tapahtumaan?”

Seija-Charlotan pelko on aiheellinen, sillä hygieniahaalarin vastustajat eivät tarjoa selkeitä toimintavaihtoehtoja, vaan vastuu korvaavista vaihtoehtoratkaisuista jää usein hoitohenkilökunnalle.

Keinottomuus voi aiheuttaa ahdistusta ja eettisiä ristiriitatilanteita: Kuka loppupeleissä päättää, miten tilanteissa toimitaan? Ovatko toistuvat leikkaukset inhimillisempi tapa hoitaa vaatteiden syömisen aiheuttamat suolistotukokset?

Hygieniahaalarikiellon ympärillä käytävä keskustelu herättää mielessäni kysymyksen: ”Eikö hoitotyön arvopohja ole rakennettu kärsimyksen lievittämisen ja elämän suojelemisen periaatteiden varaan?”  Mitä arvokasta on siinä, että ihminen vahingoittaa itseään tai muita suojelun puutteessa?

Ihmisarvon säilyttäminen voi joskus vaatia toiminnan rajaamista. Hoitohenkilökunnan tehtävä on pitää potilaan puolia tilanteessa, jossa hän itse ei sitä voi tehdä.

Jokaisessa pulmatilanteessa onkin tärkeää pysähtyä miettimään, mikä olisi ollut potilaan oma toive. Olisiko esimerkiksi ihminen terveenä ollessaan sallinut itselleen vaippojen tai vaatteiden syömisen. On tärkeää myös pyrkiä tekemään ero sairauden aiheuttaman käyttäytymisen ja ihmisen oman terveen tahdon välillä.  Joissakin tapauksissa hygieniahaalari voi siis olla ihmisarvoa ylläpitävä vaatekappale.

Teksti on jatkoa Sannen itsemääräämisoikeutta käsitelleelle blogitekstille. Teksti pohjautuu Seija- Charlotta Saarelaisen kanssa käytyyn puhelinkeskusteluun ja kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin hoitotyöstä. Tekstin on kirjoittanut Sari Ahonen©.

3 kommenttia artikkeliin ”Loukkaako hygieniahaalari ihmisarvoa?

  1. Hienoja ja hyviä ajatuksia kirjoitettu auki niin että jokainen ymmärtää mistä on kysymys.

  2. Hei, ja kiitos tekstistä koskien potilaan itsemääräämisoikeutta ja hygieniahaalaria.

    Otsikossa kysytään, ”Loukkaako hygieniahaalari ihmisarvoa?”. Valitettavasti tekstissä tätä kysymystä käsitellään vain yhdestä näkökulmasta. Vaihtoehtoina ovat joko hygieniahaalari tai muuten vanhus kuljeskelee alasti ja syö omia eritteitään/vaippoja/vaatteita ja lopulta tukehtuu niihin tai joutuu vähintään leikkaukseen. Kirjoituksessa myös kysytään ”Olisiko esimerkiksi ihminen terveenä ollessaan sallinut itselleen vaippojen tai vaatteiden syömisen.”

    Tekstin alussa kerrotaan ”arvovaltaisten tahojen” julistaneen hygieniahaalarin ihmisarvoa loukkaavaksi, jonka vuoksi se tulisi kieltää. Keitä nämä arvovaltaiset tahot mahtavat olla ja missä he ovat näin linjanneet? Ovatko he tietoisia siitä, millaisissa tilanteissa hygieniahaalareita käytetään ja millä perustein?

    ”Ihmisarvon säilyttäminen voi joskus vaatia toiminnan rajaamista. … Joissakin tapauksissa hygieniahaalari voi siis olla ihmisarvoa ylläpitävä vaatekappale.”. Erittäin tärkeää pohdintaa, tästä olisin mieluusti lukenut lisää, missä menee se raja jolloin hygieniahaalarin käyttö on ihmisarvoa ylläpitävä vaatekappale.

    Tekstin luettuani jäin miettimään: onkohan hygieniahaalareiden käyttöä tutkittu? Onko valtakunnallisia ohjeita olemassa? Miten Ruotsissa suhtaudutaan hygieniahaalareiden käyttöön? Näistä aiheista olisi mielenkiintoista lukea jatkossa.

    Kiitos kirjoituksesta

  3. Itse kannatan vaippa/hygieniahaalarin käyttöä sellaisessa tilanteessa jossa vanhus tai kehitysvammainen ihminen ei ole itse tietoinen asioista riisuessaan itse vaipan ja/tai kaivelee vaippaa jonka jälkeen sotkee kaiken ulosteella mihin vain koskettaa. Muuten ns. turhaan haalaria käyttämällä sellaisella henkilöllä joka ei sitä tarvitse en katso oikeutetuksi laittaa käyttämään.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.